opponentti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- henkilö, joka opponoi; vastaväittäjä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈopːoˌnent̪ːi/
- tavutus: op‧po‧nent‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opponentti | opponentit |
| genetiivi | opponentin | opponenttien (opponenttein) |
| partitiivi | opponenttia | opponentteja |
| akkusatiivi | opponentti; opponentin |
opponentit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opponentissa | opponenteissa |
| elatiivi | opponentista | opponenteista |
| illatiivi | opponenttiin | opponentteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opponentilla | opponenteilla |
| ablatiivi | opponentilta | opponenteilta |
| allatiivi | opponentille | opponenteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opponenttina | opponentteina |
| translatiivi | opponentiksi | opponenteiksi |
| abessiivi | opponentitta | opponenteitta |
| instruktiivi | – | opponentein |
| komitatiivi | – | opponentteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | opponenti- | |
| vahva vartalo | opponentti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- opponentti Kielitoimiston sanakirjassa